Vihdoinkin!

Tänään aamulla sen vihdoin tein ja kellotin; 10 km on nyt virallisesti juostu alle tuntiin. Tarkalleen ottaen aikaa meni 56 minuuttia (ja 19 sekuntia päälle, mutta kuka niitä sekunteja laskee ;)) ja vitsi, että mä hihkuin onnesta! Kokonaisuudessa matkaa kertyi 10,8 km ja aikaa meni tasan tunti. (Juoksin meidän pihassa vielä yhden ylimääräisen ympyrän, että sain sen täyteen 😀 terv. pakkomielle) Mikään kummoinen aikahan tuo ei oikeasti edes ole, mutta henkisesti se olikin paljon isompi juttu. Se viime kerran epäonninen lenkki oli laskeskelujen mukaan n. 9,5 km pitkä ja meni 52 minuuttiin, eli onhan tuossa vielä varaa kiristää. Tänään olin kuitenkin liikkeellä ihan superaikaisin, koska päivästä on taas tulossa niin kiireinen, että muulloin ei treenaamaan olisi ehtinyt.

Nousin sängystä 05:40, puin, join lasin vettä ja söin banaanin. Sportstrackerin käynnistin klo 05:54. Tuntui, että heräsin vasta jossain 20 minuutin kohdalla, en edes muista alkulenkistä yhtään mitään 😀 Hoksasin kuitenkin, että ihan hyvää vauhtia olen juossut ja että tässähän voisi jopa olla varaa vähän kiristää ja alittaa se tunnin maaginen aika. Niin tein ja lopputulokseen olin tosi tyytyväinen. Siihen nähden siis, että lähdin liikkeelle käytännössä suoraan sängystä ja melko pienellä tankkauksella. Jee!

vihdoinkin

Miksi sitten olin lenkillä jo tuohon aikaan? Siksi, koska viikonloppu menee taas muualla eikä treenille ole aikaa. Vielä tärkeämpi syy on se, että hoksasin tuossa, että munhan pitäisi vajaan kuukauden päästä juosta puolimaraton alle kahteen tuntiin enkä juurikaan ole sitä varten treenannut 😀 Meinasi iskeä pieni paniikki. Olen kyllä kesällä juossut jonkun verran, mutta en todellakaan niin säännöllisesti kuin oletin enkä mitenkään ajatuksen kanssa. Olen vain juossut sellaista vauhtia, mikä on hyvältä tuntunut enkä tarkkaillut sykkeitä, lenkkien pituuksia, kilometrivauhteja tai yhtään mitään.

Tämä lenkki antoi kuitenkin onneksi edes osan itsevarmuudesta takaisin ja luotto siihen, että alle kahdessa tunnissa tullaan maaliin on taas nousussa. Kunhan nyt vain pysyn terveenä (ja nyt koputan puuta!) ja saan tämän viimeisen kuukauden treenata kunnolla, niin uskon, ettei tuon aikarajan kanssa tule mitään ongelmaa. Ainoa, mikä multa tällä hetkellä puuttuu, on juoksukaveri. Olisko ruudun toisella puolella vapaaehtoisia? Tarvitsen jonkun raahaamaan mut sen maaliviivan yli ajoissa 😀